Matti Hukari – 25 vuotta auditoijana

Miten päädyit valitsemaan juuri auditoijan uran ja miten se alkoi ja kehittyi?

Opiskelin 1980-luvulla elintarviketieteiden maisteriksi Viikissä maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Siihen aikaan ei tunnettu sertifiointeja eli en osannut ajatella tällaista ammattiuraa. Suomessa ensimmäiset ISO 9001 laatujärjestelmien sertifioinnit alkoivat 1990-luvun puolivälissä ja Bureau Veritas myönsi Suomessa ensimmäiset sertifioinnit niihin aikoihin muutamalle kemianteollisuuden yrityksille. Viikissä opiskellessani ajattelin, että mahdollinen tutkijan urani tulee olemaan elintarviketeollisuuden palveluksessa ja tuotekehityksessä.

Opintojeni loppuvaiheessa ja valmistuttuani olin Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltiossa kahdessa juustolassa juustomestarina ja tuotekehittäjänä vuosina 1990–1993. Suomeen palattuani työskentelin ensin meijeriteollisuudessa tuotekehittäjänä ja elintarvikealan kehitysyhtiö Foodwest Oy:ssä. Siellä konsulttitoimeksiannot liittyivät lähinnä meijeri-, makeis-, marja- ja vihannestuotteiden tuotekehitysprojekteihin.  

Olin käynyt jo Viikissä ensimmäisiä laatujohtamisen kursseja ja siksi tuntui luontevalta lähteä Englantiin ISO 9001 Lead Auditor kurssille keväällä 1996. Siihen aikaan Dipolin järjestämään kurssiin kuului valmistavaa opetusta Otaniemessä, ennen varsinaista Bournemouthissa liitukallioden lähellä tehtyä IRCA-kurssia.

Kurssi meni hyvin, ja koin ISO 9001 -standardin antaman mallin organisaation johtamisesta sekä tuotteen laadunhallinnasta mielenkiintoiseksi. Kurssilla käsitin, että maailmassa toimii sertifiointilaitoksia ja että on olemassa tällainen auditoijan työ. Erään messutapaamisen kautta tutustuin Bureau Veritasin silloisiin työntekijöihin vuonna 1997. Siihen aikaan Bureau Veritasin sertifiointiyksikkö tunnettiin nimellä BVQI. Elintarvikealan asiantuntijaa kaivattiin joukkoon, koska oli jo muutama elintarviketeollisuudenkin asiakas Suomessa ja Baltiassa.

Pääsin sopimussuhteeseen 1997 ja olin pari vuotta sopimusauditoijana, kunnes vuonna 1999 siirryin vakituiseksi auditoijaksi. Bureau Veritasin strategiassa elintarvikepuoli oli vasta alussa eikä elintarvikealan auditoijia ollut kuin muutama Euroopassa. Siksi sain 2000-luvun alussa tehdä auditointeja Baltian maiden lisäksi Dubaissakin. Nämä ovat mieleenpainuvimpia hetkiä uran alkutaipaleelta.

Olin myös muutaman vuoden osa-aikaisesti vastuussa myynnistä ja uusasiakashankinnasta. Tämän jälkeen olin elintarvikesektorin palveluiden kehittäjä. Vuodesta 2005 alkaen Bureau Veritasin toiminta laajeni laatustandardeista varsinaisiin elintarviketurvallisuusstandardeihin kuten BRC ja ISO 22000, joiden puitteissa vastasin sekä myynnistä että toteutuksesta. 2008–2013 vastasin koko sertifiointiliiketoiminnan operatiivisesta toiminnasta, ja 2013–2018 toimin puolestaan kaikkien auditoijien esimiehenä.  Vuodesta 2018 alkaen olen saanut keskittyä jälleen elintarvikealan palvelujen toteuttamiseen.

Mikä on parasta auditoijan työssä?

Parasta on ihmisten kanssa oleminen ja konkreettinen sapluuna, kuvio mitä noudattaa. Standardeja on oppinut vuosikymmenien aikana tulkitsemaan yhä selkeämmin. Ne ovat vähän kuin lakikirja, johon vedota. Sekä ISO- että muutkin standardit on laadittu runsasjäsenisten asiantuntijakomiteoiden toimesta. Yritän aina standardia lukiessa ajatella mitä kyseinen asiantuntijakomitea on kirjatuilla vaatimuksillaan ajanut takaa, ja että miksi vaatimuksissa lukee tiettyjä asioita. Omien kykyjeni mukaan pyrin sitä aina suomentamaan ja selvittämään asiakkaalle. Koen myös tekeväni merkityksellistä työtä voidessani auttaa kotimaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta heidän vientimahdollisuuksiensa ylläpitämisessä. Tämä motivoi minua päivittäin.

Mikä auditoijan työssä on negatiivista?

Auditoijan työn raportoinnin määrä, joka ei näy ehkä asiakkaalle päällepäin, on lisääntynyt huomattavasti. Myös sisäinen byrokratia on kasvanut. Asiakastyöstä tykkäävänä koen sen hieman rasittavaksi, mutta toivon ettei tämä näkyisi asiakkaalle.

Siviilielämän sovittaminen voi olla vaikeaa matkatyön takia. Säännöllistä harrastusta ei ole niin helppo pitää, kun joka viikko ei voi olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Lukio- ja yliopistoaikoinani tein sivutoimisesti ravintolamuusikon töitä, ja tätä kautta esiintyminen sekä matkatyö tuli tutuksi eikä se ole nyt auditoijanakaan tuntunut vaikealta. Viimeiset kymmenen vuotta olen harrastanut klassista laulua ja pystynyt sumplimaan aikataulut henkilökohtaisten laulunopettajieni kanssa.

Korona-aikana meillä on kuitenkin ollut etätyötä ja jossakin määrin auditointejakin on tehty Teamsin välityksellä. Se on helpottanut ainakin fyysistä jaksamista. Uskon että tulevaisuudessa auditoijan työnkuva voi olla nykyistäkin enemmän tietotekniikkaa hyödyntävä.   

Millaisia ominaisuuksia auditoijalla tulee olla ja mitä sanoisit auditoijan urasta haaveilevalle?

Pitää olla pitkä pinna sisäisen byrokratian kanssa sekä hyvät kommunikointitaidot ja kielitaitoa. Myös valmius kestää aikataulu- ja muita muutoksia on tärkeää. Työympäristö vaihtuu viikoittain tai jopa päivittäin ja asiakkaiksi tulee ainakin viikoittain uusia ihmisiä, joten on oltava avoin ja valmis tutustumaan heihin ja heidän yritystensä toimintatapoihin.

Itse aloitin auditoijana vain hieman yli 30-vuotiaana tutkijan, tuotekehittäjän sekä konsultin kokemuksella. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut parempi hankkia ensin pidempäänkin kokemusta teollisuusyrityksistä. Myöhemmin olen rekrytoinneissamme painottanut kymmenien vuosien kokemusta tuotannon johtotehtävistä. Sertifiointitoimintaa ohjaavien akkreditointisäännöstenkin mukaan täytyy olla vähintään 5 vuotta kokemusta johtotehtävistä tai laadunhallintaan liittyvistä tehtävistä teollisessa yrityksessä. Matkatyön asettamat rajoitukset omalle perhe-elämälle ja harrastuksille olisi hyvä miettiä ennen auditoijaksi ryhtymistä.