BV_sea

Whitepaper

Kestävä kalastus – vai kalastuksen loppu?

Oct. 4 2018

Ihmisten määrä lisääntyy ja kalojen määrä vähenee

Valtameret ovat ruokkineet terveellisesti ihmiskuntaa aina foinikialaisten kalastajien ajoista lähtien. Niin kauan kuin ollut kalastajia on ollut myös konflikteja kalansaaliiden jaosta. Kuluvan vuosituhannen ajan on taisteltu mm. terrorismia ja ilmastonmuutosta vastaan. Niiden taisteluiden varjossa maailman kalakantojen tilanne on jäänyt hieman valtamedian uutispimentoon. Tulevaisuudessa maapallon ihmisten lukumäärä ja kalakantojen suuruus muodostavat vaikean yhtälön.

Vuodesta 2017 vuoteen 2050 maapallon väestön arvioidaan nousevan 29 % eli nykyisestä 7,6 miljardista 9,8 miljardiin.  Kehittyvien maiden kasvavasta populaatiosta yhä suurempi osa siirtyy köyhyydestä keskiluokkaan. Se merkitsee myös ruokavaliossa hieman yksinkertaistaen siirtymistä hiilihydraateista proteiiniin. Sen kulutuksen ennustetaan lisääntyvän noin 70 %, mikä tarkoittaa käytännössä jopa 140 miljoonaa tonnia lisää proteiinia vuosittain.  

Yhtälön jaettavien eli proteiinia sisältävien globaalien kalakantojen ennustetaan nykymenolla  romahtavan viimeistään vuonna 2050. Nykyisin villikalan saalis globaalisti on 94 miljoonaa tonnia vuodessa. Kansainvälistä kalastusta säätelee YK:n UNCLOS sopimus vuodelta 1982. Sen mukaan valtiot voivat kontrolloida kalastusta 200 merimailin alueella rannikostaan (ns. EEZ alue = Exclusive Economic Zone). Tuon alueen ulkopuolisia merialueita säädellään lukuisten kahden tai usemman valtion välisillä sopimuksilla. 

Kalanviljely lisääntyy ja myös ASC sertifiointi 

Kalanviljely on lisääntynyt  vuoden 1981 viidestä miljoonasta tonnista peräti 63 miljoonaan tonniin vuonna 2011. Pääasiallinen kasvu tapahtuu Norjassa, Chilessä ja Vietnamissa. FAO arvioi että vuonna 2030 yli 60 % Vähittäiskaupoissa ja ravintoloissa myydystä kalasta tulee viljelylaitoksilta. Vuonna 2012 tuo osuus oli 49%. Yksi suurimmista riskeistä kalanviljelyssä on kalasairaudet kuten katkarapujen valkoläiskäoireyhtymävirus 1 (white spot virus)  ja IMNV (infectious myonecrosis). Lohella suurin riski on ISA (infectius salmon aneamia).  

Kalanviljelyn kestävyyden kriteerit on kirjattu ASC (Aquaculture Stewardship Council) standardeihin. Ne ovat kalalajikohtaisia, sillä kestävyyden elementit kuten esim. ruokinta, ympäristövaikutukset, biodiversiteetin suojelu ja sairaudet ovat samoin lajikohtaisia. Maailmanpankin ympäristöpalveluiden johtaja Juergen Voegele on jo vuosia pitänyt viljelylaitosten rahoituksen ehtona kestävän kalanviljelyn osoittamista. ASC sertifiointi on yleisin suositelluin sertifiointijärjestelmä, vaikka senkin kriteereissä on nähty parantamisen varaa maailmanpankin taholta. Sertifioituja kalanviljelylaitoksia on maailmassa  noin 700 ja ne tuottavat lähes 15 miljoonaa tonnia, lähinnä katkarapuja, lohta, pangasiusta, simpukoita ja tilapiaa. Eniten Norjassa, Chilessä, Kaliforniassa ja Vietnamissa. Vuonna 2018 WWF valitsi ASC sertifioidun lohen parhaaksi kestäväksi kalavalinnaksi ruokalautaselle. Kalanviljely saattaa olla yksi tulevaisuuden tärkeimmistä terveellisen ravinnon resursseista. Kestävästi toteutettettuna se myös suojelee uhanalaisia valtamerten luonnonkalalajeja liikakalastukselta.

Kotimaisuuden jälkeen melkein yhtä hyvä vaihtoehto on globaalisti vaikuttaa kalatalouden tulevaisuuteen valitsemalla MSC ja ASC sertifioituja tuotteita ostoskärryymme.

Kestävän kalastuksen kriteerit on huomioitu MSC standardissa  

WWF tarttui ihmiskunnan ja maapallon konkreettisiin haasteisiin 1990-luvulla. MSC (Marine Stewardship Council) standardi luotiin WWF:n ja Unileverin yhteistyöllä 1999.  MSC:n keskeisen mission mukaan kalat ja äyriäiset ovat uusiutuvia ravinnonlähteitä ja oikein kalastettuna niiden kannat on mahdollista pitää elinvoimaisina ja kasvavina. 

Pyydetyn villikalan standardi MSC Fishery on yhtäläinen kaikille kalalajeille. Sen kriteerit perustuvat ICES:n (The International Council for the Exploration of the Sea) tieteellisiin tiedonantoihin, joissa huomioidaan paitsi kalakannan määrä, myös kutukanta ja biomassan taso. Vuonna 2017 MSC kalaa pyydettiin 9,5 miljoonaa tonnia eli reilut 10 % maailman kalansaaliista. Villikalalle on olemassa muitakin sertifiointijärjestelmiä, mutta MSC on vertailevissa tutkimuksissa toistuvasti valittu parhaaksi. MSC sertifioinnin toimivuudesta on jo näyttöä käytännössä. Pohjois-Euroopan vesillä sertifioidut kalapopulaatiot ovat runsaampia kuin vuonna 2000, jolloin MSC sertifiointi alkoi. Viime kuukausina tosin sillin kannat ovat laskeneet, mutta niiden kutukanta on edelleen hyvällä tasolla.  WWF on arvioinut, että nyt ylikalastettujen kalakantojen elvyttäminen voisi globaalisti kasvattaa saaliita jopa 16 miljoonalla tonnilla. Tällä määrällä tyydytettäisiin 800 miljoonan ihmisen vuosittainen kalantarve.

Kalatalouden haasteet ovat valtavat globaalissa mittakaavassa.  Me suomalaiset asumme kymmenien tuhansien järvien maassa ja kalaisan meren rannikolla. Silti kulutuksestamme peräti 80% on tuontikalaa. Meillä kuluttajilla on mahdollisuus valinnoillamme auttaa  kotimaista kalastusta. Erityisesti silakkaa ja särkikaloja voisimme kestävästi kalastaa ja syödä enemmän. Myös kotimaisen kalankasvatuksen voluumia voi kestävyyden näkökulmasta katsottunakin kasvattaa kunhan se on ASC sertifoitua tai vähintään kiertovesikasvatettua. Kotimaisuuden jälkeen melkein yhtä hyvä vaihtoehto on globaalisti vaikuttaa kalatalouden tulevaisuuteen valitsemalla MSC ja ASC sertifioituja tuotteita ostoskärryymme. 

Lähteet: 

Paula Tommila, Laura Hakala, Laura Oja ja Tiina Pursula, Sampsa Vilhunen. (2012). Itämeren alueen kalavarojen riittävyys alueen asukkaille. Gaia Consulting Oy ja WWF Suomi.
Marine Stewardship Council
Aquaculture Stewardship Council

Kirjoittaja:
Matti Hukari

Matti Hukari Product manager / Food & Sustainability Services